Mielikuvituskoulu-menetelmä

Idea lasten omasta mielikuvituskoulusta on jo pitkään muhinut mielessämme. Millainen koulu olisi, jos lapset saisivat itse päättää? Millaisia oppiaineita tai opettajia siellä olisi, minkälaista elämää koulussa vietettäisiin? Koulukonteksti tarjoaa lapsille herkullisen pohjan omalle tarinoinnille. Koulu on keskeinen osa lasten arkea, joten sen sisältöihin on helppo samaistua ja haaveilla koulun vaihtoehtoisesta todellisuudesta. Esimerkiksi Harry Potter -sarjan aikaa kestävä suosio osoittaa, kuinka samaistuttava miljöö mielikuvituksellinen koulu on. Kouluympäristön nostaminen mielikuvitustasolle on myös oiva keino sekä oppilaille että opettajalle havainnoida esimerkiksi oppimisen ja itsearvioinnin taitoja.

 

Aloitimme Syyssähikäisen sanataidepajat ideoimalla jokaisen luokan oman mielikuvituskoulun ja pohtimalla, kenelle koulu on tarkoitettu (esimerkiksi kummituksille, supersankareille tai velhoille). Oppilaat ideoivat miltä koulu näyttää, minkälainen on koulun ympäristö ja minkälaisia luokkahuoneita ja tiloja koulussa on. Sanataideopettaja teki muistiinpanot piirtäen ja kirjoittaen. Seuraavaksi keksittiin yhdessä roolivaatteiden avulla koulun rehtori, jonka asuun sanataideopettaja pukeutui kaikissa työpajoissa.

 

Jokainen oppilas keksi oman henkilöhahmon, joka pyrki mielikuvituskouluun hakemuskirjeellä. Tämän jälkeen alettiin ideoida ryhmissä ja yksin koulun keskeisiä sisältöjä: oppiaineita, koulun sääntöjä, ruokalistoja, koulun arvosanoja, päivänavauksia, opettajia… Työpajoissa pyrittiin tekemään mahdollisimman erilaisia tehtäviä suullisesta kerronnasta sanojen ja esineiden vetämiseen hatusta. Oppilaat työskentelivät ryhmissä, yksin ja koko luokan kesken. Lopuksi oppilaat arvioivat itse taitojaan esimerkiksi mielikuvituksen käytössä, keskittymisessä ja innostumisessa.

 

Kuten olimme toivoneetkin, koulukonteksti innosti oppilaat ja myös opettajat ideoimaan sisältöjä mielikuvituskouluun myös työpajojen ulkopuolella. Luokissa tehtiin jälkikäteen esimerkiksi mielikuvituskouluun liittyviä matematiikantehtäviä, pelihahmoja, kuvataidetöitä ja laulunsanoituksia. Parhaimmillaan sanataidesisällöt leviävätkin luontevasti yli oppiainerajojen ja innostavat uuteen, ilmiölähtöiseen oppimiseen. Ja tietenkin meille sanataideopettajille palkitsevinta oli seurata oppilaiden innostumista ja oivallusta siitä, että mielikuvituskoulussa mitkään säännöt eivät rajoita omia ideoita.