Nuoria runoilijoita

Aikajana

Eihän kyse edes ollut
mistään
ei edes kuitenkaan
paitsi että olin
muovinpala kastevedessä.
Liuotin hengästyttäviä EAN-koodeja:
ne eivät kulkeneet
minuun istutetussa
rytmissä.
Vesi oli seurakuntani
minä olin traditioiden uhri
hyväksikäytöt olivat vain sivuseikka:
se on jo melkein unohtanut,
että sen täytyisi olla olemassa.
Täten sitä ei ole,
paitsi että
missä pöytäkirjaraportti?

Arkihuolesi kaikki heitä:
monistuskone valjastettiin jo tehtaalta,
ensimmäisistä komponenteista lähtien
vain tähän tarkasti spesifioituun tarkoitukseen:
”olkaa pro-profeettoja
ENNEN KAIKKEA, LEVITTÄKÄÄ SANAA, LEVITTÄKÄÄ SITÄ,
JOS HE EIVÄT TAIVU,
antakaa auringon nousta hiekanruskealta taivaalta,
mutta oleellisin:
hävittäkää todistusaineisto,
työntäkää se verkostoituun paperisilppuriin,
osaksi yhteyttä,
hävittäkää mielen välähdykset,
kirkkaat ja himmeät yhtäläisesti,
uskotelkaa heille,
että he vievät itseään harhaan.”

Niin siinä sitten kävi,
sanoma valjastettiin bestseller-kirjasarjaksi,
eri kannet,
eri nimet,
eri tapahtumat,
samat mahdollisuudet,
samat totuudet,
samalla metalliketjulla yhteen sidottu.

kaikkea todistusaineistoa ei kuitenkaan onnistuttu hävittämään:

sillä meidät hyväksytään,
paitsi että meitä ei naurata.
Me olemme pedofiileja,
me olemme S&M-harrastajia,
me
olemme
irstaita
ja
kieroon
kasvaneita
Sharian
tai
jonkun
vastaavan
kuuloisen
lain
rikkojia.

En saa rytmistä kiinni
avattua sen rakenteita!!!!!!!!!

pysykööt lukittuna
niin kauan kunnes
minä,
muoti-ilmiö,
olen paennut kauas saavuttamattomiin
kuin oman arvonsa tunteva homopoika
ja
käsitteet eivät enää riitä.
Vasta sitten on yleisöllä lupa avata, avata itsensä ja avautua.

……..
…..

.
:
:
:
:

OLIKO KOKO RYTMIÄ EDES OLEMASSA?????

entä

MINKÄ TAKIA OLISI EDES OLLUT?????

 

Arttu Jalonen, 15

1. sija Lauri Viita -runokilpailussa syksyllä 2016

 

Mummon ikkunalauta keväällä

Kukkaruukku haukottelee.
Valo tunkeutuu ikkunalaudalle suljettujen sälekaihtimien raoista
ja paistaa ilkkuen suoraan ruukun vieressä löhöilevän kissan silmiin.
Kissa naukaisee laiskasti, nousee neljälle jalalle ja venyttelee.
Kukkaruukku silmäilee kissaa paheksuen.
Kissa on harmaa.
Sälekaihtimien raoista tunkeutunut valo naukuu.
Kissa pyöräyttää silmiään, tassuttelee ikkunalaudan toiseen päähän ja kiertyy kerälle.

Kukkaruukku haukottelee.

 

Jaina Saviainen, 15

2. sija Lauri Viita -runokilpailussa syksyllä 2016

 

Keho vanhemmitta

 

Hermosolut tiesivät elävänsä

Sillä ne tietävät kuolevansa

Näin niille opetin

 

Maailma kohisee korvissani

Tulva

Ja DNA pelkää henkensä edestä

 

YKK:t ovat selkein merkki

 Ulkoisesta väsymyksestä

 

Pää kestää vielä

Sillä olenko antanut sille aihetta

Riekaloitua

 

Nestettä

En halua niellä

Sillä se maistuu

 

Se valuu jo poskia pitkin

Paksuna

Aina tummempana

 

Toimiva aivopuoliskoni käskee

Enkä ole vieläkään myöntänyt sen pelastaneen minua

 

Mutta jos se oli siirappia

En tarvitse puoliakaan aivoistani

 

Vastuu ja vapaus runtelevat kylkiluitani

Keuhkot puskevat ne sijoiltaan

Huumaannun murtumakohdissa

Seurauksia

 

Saivat mitä halusivat

 

Rintakehä palauttaa ne maan pinnalle

Ympäristö teroittaa niitä

 

Tuolit painavat selkääni

Äiti silittelee selkärankaa

Vielä kehtaan kuvitella

että viimeisen kerran

 

Iiris Enwald, 16

 

 

Runo nro 1

 

Vetäytyy itkevä yö,

 

höyryävä asfaltti huutaa,

 

säveliä kimpoilee ilmaan sähkölangoista,

 

unohtunut lintu vaikeroi

 

parveilevat aamun pisarat,

kun

paljain jaloin astelen halki heinikon.

 

Maailmani humisee.

 

Siiri Torvinen, 14

 

Runo nro 2

 

Puutarhani kimaltaa huokuen,

 

jälkeen puhkuvan päivän,

 

aika on seisahtunut,

päivä pysähtynyt,

talvihedelmä tippuu,

vaikka se ei ole vielä edes kypsä

meidän universumimme

 

laulaa haikeaa jazzia

 

hiekka valuu,

aika kuluu,

me pysähdymme,

mutta muut liikkuvat,

me emme välitä,

sillä olemme

juuri tässä.

 

Siiri Torvinen, 14

 

 

Runo nro 3

 

Hiljaa huokuu öinen kaupunki,

liikenteen taukoamaton melu seisahtuu,

tähdet tulevat,

 

unet saapuvat

 

säihkyvin askelin kulkevat

 

hauraassa puvussaan tanssimaan

 

eksymättä kolkoille kujille.

Musiikki soi,

hihkuen hiljaisuutta.

 

Siiri Torvinen, 14