IHMISKOHTALOITA SUKKAVARTAAN KAUPUNGISTA
Sukkavarras
on pieni kaupunki, jossa on sukkavarrasta esittävä patsas. Siellä on kuluneiden sukkien löytötavaratoimisto ja sininen kirjasto. Kaupungissa on paljon tehtaiden piippuja, saappaanmuotoinen kivikko ja jättimäisiä kivipaasia. Sitä hallitsee tuttavallinen presidentti. Se sijaitsee sinisen metsän sisällä.
EVA BOLELLON
Olin se yksinäinen nurkassa kyyhöttävä
joka ei ikinä avannut suutaan edes tilanteessa,
jossa olisi pitänyt puolustautua.
Kukaan ei oikeasti tiennyt ajatuksistani,
luovuudestani, siitä, mitä oikeasti olin.
Halusin kirjoittaa ja näyttää sisäisen
voimani, mutta kun sitä en voinut näyttää,
julkaisin kirjani toisella nimellä.
Keksin hahmon nimeltä Lena Himburg.
Kuitenkin myöhemmässä vaiheessa
en kestänyt olla piilossa ja kerroin
olleeni se kirjailija jo vuosia.
Siitä nousi iso kohu.
Ihmiset olivat pettyneitä sekä iloisia paljastuksesta.
Mutta kun olin alkamassa muutaman päivän
päästä nukkua, ovi pamahti auki, nukahdin,
enkä enää herännyt.
Soila, 10
KUHA O'VARAANI
Minä olin vasta nuori, jotain nelkytviis
ku tapasin eliittityyppi Kuha O'Varaanin.
Hän oli silloin vasta lapsi, jotain kolkytkaks.
Me oltiin nuoria ja tyhmiä, joten me
lähettiin naisiin Nyy Jorkkiin. Se oli
silloin jotai vuonna 46 kai. Me tavattii
semmone komea nuori mies, James
ja se tais olla sillo joku 80-vuotias.
James sit sano et ei näin nuorena
naisiin kannata lähtee ja sit me
mentii johki restauranttii syömää
sussii. Se oli pahaa, jotain raakaa
kalaa ja Kuha sai sit ruokamyrkytyksen.
Me lähettii viemää Kuhaa sairaalaa
ja ne vaan sano et ei täs mitään et
menkää kotia ja lähettii si pikimmite
Suomee. Kuha meni taloonsa ja minä
menin Kuhalle yöks. Yöllä Kuha
alko sätkiä ja se sano mul et oon
sen paras ystävä ja sit se hiljeni
ikuisesti.
Aino, 14
SPAGETTI-PETE
Kun Sukkavartaan kaupunkiin avattiin vuonna 1950
syö-niin-paljon-kuin-jaksat-spagettiravintola,
paras-mutta-ei-niin-paras-koska-on-vieläkin-
velkaa-6-dollaria-ystäväni Pete villiintyi. Hän osallistui
syö-niin-paljon-kuin-jaksat-spagettiravintolan
syö-16-spagettiateriaa-ja-voitat-Ferrarin-jota-
meillä-ei-edes-ole -kilpailuun.
Syötyään 5 ateriaa hän sai allergiakohtauksen
vehnästä (Petellä oli keliakia) ja
kuoli. Syö-niin-paljon-kuin-haluat
-spagettiravintolasta tuli myöhemmin
hautausmaa.
Jessi, 14
EMMA ALAAG
Minä en pidä tästä ideasta, sillä luulin että
elämänsä näkee leffasta.
Olin muusikko. Kuolin kun eräs Rolle Kaakko
heitti minua pullolla keikalla.
Enpä tässä ala juoruta niin kuin
naapurin Erno Gataan.
Likalle terkkuja.
Lilja, 11
GANGSTA-PRANKSTA RANDOMTYYPPI
Työni oli helppoa: tappaa kaikki,
mut' päivänä kakskytviidentenä neljätt' kuukautta
mä sain selvennyksen kokea. Aiijalaeeee...
Koko kaupungin viimeinen sarjamurhaaja. Aiijalaeeee...
Koko kaupungin viimeinen sarjamurhaaja...
viimeinen... sarjamurhaaja...
Ja sitten keskipäivää varttia vaille, mä
viestihimpi sain: kaupungissa on nyt vaan
uusi lainvalvoja (sen edellisen tapoin mä vaan
kuukausi sitten). Ja tämä lainvalvoja mut
haastaa kaksintaisteluun Aiijalaeeee...
Mut haastaa kaksintaisteluun Aiijalaeeee...
Haastaa kaksintaisteluun.
Ja kadull' keskimmällä se piru mua odotti
sill' viikset oli, muttei partaa (hirvee villinlännen
sheriffi) ja kaksitoista askelta me käytiin,
mut ymmärsin mä kohtalon haluavan mut nytten tappaa, ja
luoti minut kaatoi hiekkahan. Aiijalaeeee...
Kaupungin viimeinen lainsuojaton.
Veniamin, 13
NAKSU HAKKARAINEN
Vaikka mä elinkin koko elämäni kattila päässä
niin kai se ihan hyvä elämä oli
Kahlasin läpi kaupungin kadut,
moneenmoneenmoneen kertaan
ja metsänkin ja kaiken
sitten alkoi tylsistyttää
Pienenä mä valitin kaikesta aina
jossain kohtaa äiti suuttui
ja paiskasi päähäni kattilan
siihen se sitten jäi
Naksuksi mua kutsuttiin
koska suostuin syömään vain naksuja
maissinaksuja
ja aitoa italialaista jäätelöä
sitäkin vain puolisulana
ja suolattuna
Kahvin hajua mä inhosin
aina kun sen haistoin
aloin paiskoa lautasia seinille
lasinsirut kutittelivat jalkapohjia
rauhoituin vain kun isä
soitti pianoa
ja hyräili
eipä hyräile enää
Kerran kävi niin että
väsyneenä
pyörin ympyrää metsässä
teki yllättäen mieli
kahvia
vaikka siis inhosin sen hajua
yhtäkkiä paikalle saapui susihukka
joka sanoi
avaa ovi tai puhkun ja puhallan
pyörittelin silmiäni
höpöhöpö se on satua
oon vaan vähän väsynyt
susihukka kuitenkin puhkui ja puhalsi
avasin oven
Ei se paljon sattunut
kun elämä oli aika äkkiä ohi
Niin, siinä se meni
kattila päässä
Toistan vielä
hyvä elämä, elämisen arvoinen
vaikka se kattila päässä
ainakin sain sen kokea
kokemisen arvoista
elää kattila päässä
Jaina, 14
MAIJA NIEMINEN
Olin yksinkertaisesti ompelija.
Minulla oli muutamia yksinkertaisia lapsia.
Ei eloni ollut erikoista.
Ja sitten jo kolkutti kuolema ovella.
Kaaduin portaissa korkealta.
Ei kannettu minua sairaalaan,
ei hoitoon, vaan kellariin,
sinne lukittiin minut, sinnehän
jätettiin minut. Kunpa olisin ollut
muutakin kuin yksinkertainen nainen.
Kaisa, 13
KEISARI SEPPO
Synnyin Seppona.
Mutta en kenenä tahansa Seppona.
Tahdoin pienestä pitäen olla keisari!
Halusin valtaa, janosin kunnioitusta.
Minua kiinnosti elää vain
keisareille sopivaa, arvokasta elämää.
Jokseenkin ketään ei oikein kiinnostanut
minun meuhkani, joten päätin
saada heidät huomaamaan minut.
Ryntäsin keskelle katua
huutaen, vain syökseäkseni
tikarin mahaani ja vuotaakseni
kuiviin ihmisten hätäillessä
ympärilläni. Sentään sain
arvoiseni dramaattisen lopun.
Kaisa, 13
ANTERO J. RETRONEN
Eipä hän minua huolinut.
Ei tietenkään.
Mitäpä hän tällaisesta
katujen vilkkasta
kasvatista kostuisi.
Ei ammattia, ei rahaa.
En voinut tarjota
hänelle kuin itseni
ja se ei riittänyt.
Yritin kyllä,
mutta hän ei yrittänyt.
No, ainakin viimeiseksi
näykseni jäi hän.
Tai... oikeastaan hänen
paistinpannunsa...
Kerttu, 14
MARI NOTKO
Yksin elin,
yksin kuolin.
Pyysin vain
rahaa, mainetta
ja rakkaani.
Minulta ne
riistettiin,
henkeni riistää
ne seuraavilta.
Ruumiin katkeroituu
maassa, mutta sieluni
katkeroittaa muut
Kerttu, 14
LUKAS TRETT
Saavutin kaiken.
Olin paras.
Olin se, rikkain
ja kuuluisin.
Minkäs sille mahtaa, että
jotkut eivät kelpaa
muuksi kuin parempiensa
ponnahduslaudaksi onneen.
Olin vilkas ja nuori
pian lähdössä valloittamaan
Amerikan mannerta.
Lähdössä yhdessä
kauniin Mariani kanssa.
Siinä kanssa yksi lottovoitto.
Mutta en koskaan päässyt lähtemään.
Sen esti katkera katupoika.
Kerttu, 14