Sukkavarras-antologia

IHMISKOHTALOITA SUKKAVARTAAN KAUPUNGISTA

 

Sukkavarras

on pieni kaupunki, jossa on sukkavarrasta esittävä patsas. Siellä on kuluneiden sukkien löytötavaratoimisto ja sininen kirjasto. Kaupungissa on paljon tehtaiden piippuja, saappaanmuotoinen kivikko ja jättimäisiä kivipaasia. Sitä hallitsee tuttavallinen presidentti. Se sijaitsee sinisen metsän sisällä.

 

 

EVA BOLELLON

Olin se yksinäinen nurkassa kyyhöttävä

joka ei ikinä avannut suutaan edes tilanteessa,

jossa olisi pitänyt puolustautua.

Kukaan ei oikeasti tiennyt ajatuksistani,

luovuudestani, siitä, mitä oikeasti olin.

Halusin kirjoittaa ja näyttää sisäisen

voimani, mutta kun sitä en voinut näyttää,

julkaisin kirjani toisella nimellä.

Keksin hahmon nimeltä Lena Himburg.

Kuitenkin myöhemmässä vaiheessa

en kestänyt olla piilossa ja kerroin

olleeni se kirjailija jo vuosia.

Siitä nousi iso kohu.

Ihmiset olivat pettyneitä sekä iloisia paljastuksesta.

Mutta kun olin alkamassa muutaman päivän

päästä nukkua, ovi pamahti auki, nukahdin,

enkä enää herännyt.

 

Soila, 10

 

 

 

KUHA O'VARAANI

Minä olin vasta nuori, jotain nelkytviis

ku tapasin eliittityyppi Kuha O'Varaanin.

Hän oli silloin vasta lapsi, jotain kolkytkaks.

Me oltiin nuoria ja tyhmiä, joten me

lähettiin naisiin Nyy Jorkkiin. Se oli

silloin jotai vuonna 46 kai. Me tavattii

semmone komea nuori mies, James

ja se tais olla sillo joku 80-vuotias.

James sit sano et ei näin nuorena

naisiin kannata lähtee ja sit me

mentii johki restauranttii syömää

sussii. Se oli pahaa, jotain raakaa

kalaa ja Kuha sai sit ruokamyrkytyksen.

Me lähettii viemää Kuhaa sairaalaa

ja ne vaan sano et ei täs mitään et

menkää kotia ja lähettii si pikimmite

Suomee. Kuha meni taloonsa ja minä

menin Kuhalle yöks. Yöllä Kuha

alko sätkiä ja se sano mul et oon

sen paras ystävä ja sit se hiljeni

ikuisesti.

 

Aino, 14

 

 

SPAGETTI-PETE

Kun Sukkavartaan kaupunkiin avattiin vuonna 1950

syö-niin-paljon-kuin-jaksat-spagettiravintola,

paras-mutta-ei-niin-paras-koska-on-vieläkin-

velkaa-6-dollaria-ystäväni Pete villiintyi. Hän osallistui

syö-niin-paljon-kuin-jaksat-spagettiravintolan

syö-16-spagettiateriaa-ja-voitat-Ferrarin-jota-

meillä-ei-edes-ole -kilpailuun.

Syötyään 5 ateriaa hän sai allergiakohtauksen

vehnästä (Petellä oli keliakia) ja

kuoli. Syö-niin-paljon-kuin-haluat

-spagettiravintolasta tuli myöhemmin

hautausmaa.

 

Jessi, 14

 

 

EMMA ALAAG

Minä en pidä tästä ideasta, sillä luulin että

elämänsä näkee leffasta.

Olin muusikko. Kuolin kun eräs Rolle Kaakko

heitti minua pullolla keikalla.

Enpä tässä ala juoruta niin kuin

naapurin Erno Gataan.

Likalle terkkuja.

 

Lilja, 11

 

 

GANGSTA-PRANKSTA RANDOMTYYPPI

Työni oli helppoa: tappaa kaikki,

mut' päivänä kakskytviidentenä neljätt' kuukautta

mä sain selvennyksen kokea. Aiijalaeeee...

Koko kaupungin viimeinen sarjamurhaaja. Aiijalaeeee...

Koko kaupungin viimeinen sarjamurhaaja...

viimeinen... sarjamurhaaja...

Ja sitten keskipäivää varttia vaille, mä

viestihimpi sain: kaupungissa on nyt vaan

uusi lainvalvoja (sen edellisen tapoin mä vaan

kuukausi sitten). Ja tämä lainvalvoja mut

haastaa kaksintaisteluun Aiijalaeeee...

Mut haastaa kaksintaisteluun Aiijalaeeee...

Haastaa kaksintaisteluun.

Ja kadull' keskimmällä se piru mua odotti

sill' viikset oli, muttei partaa (hirvee villinlännen

sheriffi) ja kaksitoista askelta me käytiin,

mut ymmärsin mä kohtalon haluavan mut nytten tappaa, ja

luoti minut kaatoi hiekkahan. Aiijalaeeee...

Kaupungin viimeinen lainsuojaton.

 

Veniamin, 13

 

 

NAKSU HAKKARAINEN

Vaikka mä elinkin koko elämäni kattila päässä

niin kai se ihan hyvä elämä oli

 

Kahlasin läpi kaupungin kadut,

moneenmoneenmoneen kertaan

ja metsänkin ja kaiken

sitten alkoi tylsistyttää

 

Pienenä mä valitin kaikesta aina

jossain kohtaa äiti suuttui

ja paiskasi päähäni kattilan

siihen se sitten jäi

 

Naksuksi mua kutsuttiin

koska suostuin syömään vain naksuja

maissinaksuja

ja aitoa italialaista jäätelöä

sitäkin vain puolisulana

ja suolattuna

 

Kahvin hajua mä inhosin

aina kun sen haistoin

aloin paiskoa lautasia seinille

lasinsirut kutittelivat jalkapohjia

rauhoituin vain kun isä

soitti pianoa

ja hyräili

eipä hyräile enää

 

Kerran kävi niin että

väsyneenä

pyörin ympyrää metsässä

teki yllättäen mieli

kahvia

vaikka siis inhosin sen hajua

yhtäkkiä paikalle saapui susihukka

joka sanoi

avaa ovi tai puhkun ja puhallan

pyörittelin silmiäni

höpöhöpö se on satua

oon vaan vähän väsynyt

susihukka kuitenkin puhkui ja puhalsi

avasin oven

 

Ei se paljon sattunut

kun elämä oli aika äkkiä ohi

 

Niin, siinä se meni

kattila päässä

 

Toistan vielä

hyvä elämä, elämisen arvoinen

vaikka se kattila päässä

ainakin sain sen kokea

kokemisen arvoista

elää kattila päässä

 

Jaina, 14

 

 

MAIJA NIEMINEN

Olin yksinkertaisesti ompelija.

Minulla oli muutamia yksinkertaisia lapsia.

Ei eloni ollut erikoista.

Ja sitten jo kolkutti kuolema ovella.

Kaaduin portaissa korkealta.

Ei kannettu minua sairaalaan,

ei hoitoon, vaan kellariin,

sinne lukittiin minut, sinnehän

jätettiin minut. Kunpa olisin ollut

muutakin kuin yksinkertainen nainen.

 

Kaisa, 13

 

 

KEISARI SEPPO

Synnyin Seppona.

Mutta en kenenä tahansa Seppona.

Tahdoin pienestä pitäen olla keisari!

Halusin valtaa, janosin kunnioitusta.

Minua kiinnosti elää vain

keisareille sopivaa, arvokasta elämää.

Jokseenkin ketään ei oikein kiinnostanut

minun meuhkani, joten päätin

saada heidät huomaamaan minut.

Ryntäsin keskelle katua

huutaen, vain syökseäkseni

tikarin mahaani ja vuotaakseni

kuiviin ihmisten hätäillessä

ympärilläni. Sentään sain

arvoiseni dramaattisen lopun.

 

Kaisa, 13

 

 

ANTERO J. RETRONEN

Eipä hän minua huolinut.

Ei tietenkään.

Mitäpä hän tällaisesta

katujen vilkkasta

kasvatista kostuisi.

Ei ammattia, ei rahaa.

En voinut tarjota

hänelle kuin itseni

ja se ei riittänyt.

Yritin kyllä,

mutta hän ei yrittänyt.

No, ainakin viimeiseksi

näykseni jäi hän.

Tai... oikeastaan hänen

paistinpannunsa...

 

Kerttu, 14

 

 

MARI NOTKO

Yksin elin,

yksin kuolin.

Pyysin vain

rahaa, mainetta

ja rakkaani.

Minulta ne

riistettiin,

henkeni riistää

ne seuraavilta.

Ruumiin katkeroituu

maassa, mutta sieluni

katkeroittaa muut

 

Kerttu, 14

 

 

LUKAS TRETT

Saavutin kaiken.

Olin paras.

Olin se, rikkain

ja kuuluisin.

Minkäs sille mahtaa, että

jotkut eivät kelpaa

muuksi kuin parempiensa

ponnahduslaudaksi onneen.

Olin vilkas ja nuori

pian lähdössä valloittamaan

Amerikan mannerta.

Lähdössä yhdessä

kauniin Mariani kanssa.

Siinä kanssa yksi lottovoitto.

Mutta en koskaan päässyt lähtemään.

Sen esti katkera katupoika.

 

Kerttu, 14