Laululyriikkaa

 

Tango:

MUISTO

 

Lehdet soi, kun tuuli puhaltaa.

Merten takaa ne viestin kuljettaa.

Ilmassa väreilee,

kesän muisto kaunein.

Se kaunein muisto lienee päällä maan.

 

Haistan vielä savun leirinuotion.

Tunnen kuinka tuuli leikkii kasvoillain.

Vielä äänesi kuiskii korvissain.

Se hetki kai koskaan ei painu unholaan.

 

Yö laskeutuu ylle kauniin metsämaan.

Hiljaisuus laulaa, vaan ei koskaan kuulla saa.

Tähdet kertoo:

kuinka aukiolla kerran

hehkui nuori rakkaus lailla auringon.

 

Haistan vielä savun leirinuotion.

Tunnen kuinka tuuli leikkii kasvoillain.

Vielä äänesi kuiskii korvissain.

Se hetki kai koskaan ei painu unholaan.

Kerttu, 13

 

Tango:

KYYNELMERI

 

Lentäisin linnun lailla pois,

niin parempi varmaankin ois.

Tahtoisin unohtaa, kaiken jättää taa,

mutta ei, en vaan saa.

 

Hetken hiljaa, miettien,

keskellä hiljaisten ajatuksien,

en vois nyt palata, silmiäni avata,

enkä saavuttaa parempaa.

 

Kyynelmeressä kahlaten

luokse uusien pelkojen.

Kyynelmeressä kahlaten

läpi hyökyaaltojen.

Kyynelmeressä kahlaten

ohi turhien haaveiden.

Kyynelmeressä kahlaten,

oispa parempi huominen.

 

Voisinpa kaiken muuttaa niin,

etten ois tuhlannut aikaani turhuuksiin.

Tahtoisin sanoa sen, kertoa totuuden,

mutta ei, tää ei mee niin.

 

Onneksi pian alkaa aamu uus,

silloin loppuu hiljaisuus.

Ei enää tarvitse pelätä,

voin nyt vapaana herätä.

On jäänyt eilinen eiliseen,

oon valmis uuteen huomiseen!

 

Kyynelmeressä kahlaten

ohi vanhojen pelkojen.

Kyynelmeressä kahlaten

yli pilvisten taivaiden.

Kyynelmeressä kahlaten

luokse uusien haaveiden.

Kyynelmeressä kahlaten,

tiedän, on parempi huominen.

 

On vihdoin Kyynelmeri jäänyt taa,

nyt rauhan saan, voin unohtaa.

Ja linnun lailla korkeuksiin

mä lentää voin, jos uskon niin!

 

Suru onneksi muuttunut on,

en ole enää onneton.

Nyt kurkotan taas korkeuksiin,

unelmiini uskomattomiin!

 

Kyynelmeressä kahlaten

pois luota vanhojen pelkojen.

Kyynelmeressä kahlaten

läpi auringonpaisteen sen.

Kyynelmeressä kahlaten,

luokse uusien unelmien.

Kyynelmeressä kahlaten,

tänään on parempi huominen.

Jaina, 13

 

Tango:

TUULEN LAPSI

 

Liitää, liitää, liitää se vaan

lapsi taivaan, meren ja maan.

Täältä pois vain lähti

öisin loistaa kuin tähti.

 

Tunteiden mylly sisällä jauhaa

ei saa rauhaa lapsi ollenkaan.

Raivo, ilo, pelko, suru mielessä pauhaa

ne haihduttaa hän yrittää tuulellaan.

Matka pitkä kotiin on

jos sellaista edes omistaa voi.

Kun olo alhaalla oli onneton

tuulen lapsi toivoa loi.

 

Liitää, liitää, liitää se vaan

lapsi taivaan, meren ja maan.

Täältä pois vain lähti

öisin loistaa niin kuin tähti.

 

Kulunut on aika.

Muistaako kukaan häntä?

Pois kadonnut on kodin taika.

Kaipaako kukaan häntä?

Miksi taivaan lapsi ei itke hullun lailla?

Kun katsoo taivaalle kuutamolla,

tuntee kyyneleet vasten ihoa.

Jessi, 13

 

Tähän hetkeen

Syksyn lehdet maahan

hiljalleen putoilee.

Mietin sua

ja itseäni uudelleen.

Teet maailmasta

paremman paikan.

Luotan suhun rakentaen

kauniin pilvilinnan.

 

Havahdunko jo unesta?

Sä olet siellä, liian kaukana.

Tahtoisin sut vierelleni,

omakseni, mun luokseni.

Mitään muuta en uskaltais kuvitellakaan.

 

Tähän hetkeen tarvitsen vain sut,

juuri niin kuin oon salaa uneksinut.

Katoaa muu maailma,

kun ajatuksiini livahtaa

ees osa sinusta.

 

Nousen ylös

kylmän paikan jättääkseni.

Vilkaisen vielä taakseni,

ehkä toivoen,

että ilmestyisit salaa luokseni.

Mitään muuta en uskaltaisi kuvitellakaan.

 

Tähän hetkeen tarvitsen vain sut,

juuri niin kuin oon salaa uneksinut.

Katoaa muu maailma,

kun ajatuksiini livahtaa

ees osa sinusta.

Krista, 13

 

Talvi

Aamulla kun naapurista

huuto kantautui,

talvi oli tullut,

lumi maahan laskeutui.

 

Naapuruston lapset ison

lumiukon rakensivat.

Sitten pulkkamäkeen vaaralliseen

karkasivat.

 

Talvi on tullut.

Maa on valkea.

Taivas on sininen.

Posket on punaisia.

Äidit on vihaisia,

kun kaikilla on flunssa.

 

Pian kaikki tajus talven vaarat,

kun Tepon kieli kiinni jäi

kylmään katupylvääseen.

 

Talvi on tullut.

Maa on valkea.

Taivas on sininen.

Posket on punaisia.

Äidit on vihaisia,

kun kaikilla on flunssa.

 

Äitien iloksi

ei talvi kauaa kestänyt,

oli lunta muutama tunti,

kunnes aurinko lankesi

ja lumen sulatti.

 

Talvi on mennyt.

Maa on mutainen.

Taivas on kirkas.

Lapset on kuraisia.

Äidit on vihaisia.

Ne ei ole koskaan tyytyväisiä.

 

Onneksi ensi-iltana

lunta alkoi tupruta.

Ennen kunnon lunta,

täytyy tulla ensilunta,

tämä lumi jää,

kunnes koittaa kevätsää.

 

Talvi tulee pian taas,

maa peittyy lumeen,

taivas pilviin raskaisiin.

Lapset on iloisia.

Äidit on vihaisia.

Ne ei ole koskaan tyytyväisiä.

Siiri, 14