Tango:
MUISTO
Lehdet soi, kun tuuli puhaltaa.
Merten takaa ne viestin kuljettaa.
Ilmassa väreilee,
kesän muisto kaunein.
Se kaunein muisto lienee päällä maan.
Haistan vielä savun leirinuotion.
Tunnen kuinka tuuli leikkii kasvoillain.
Vielä äänesi kuiskii korvissain.
Se hetki kai koskaan ei painu unholaan.
Yö laskeutuu ylle kauniin metsämaan.
Hiljaisuus laulaa, vaan ei koskaan kuulla saa.
Tähdet kertoo:
kuinka aukiolla kerran
hehkui nuori rakkaus lailla auringon.
Haistan vielä savun leirinuotion.
Tunnen kuinka tuuli leikkii kasvoillain.
Vielä äänesi kuiskii korvissain.
Se hetki kai koskaan ei painu unholaan.
Kerttu, 13
Tango:
KYYNELMERI
Lentäisin linnun lailla pois,
niin parempi varmaankin ois.
Tahtoisin unohtaa, kaiken jättää taa,
mutta ei, en vaan saa.
Hetken hiljaa, miettien,
keskellä hiljaisten ajatuksien,
en vois nyt palata, silmiäni avata,
enkä saavuttaa parempaa.
Kyynelmeressä kahlaten
luokse uusien pelkojen.
Kyynelmeressä kahlaten
läpi hyökyaaltojen.
Kyynelmeressä kahlaten
ohi turhien haaveiden.
Kyynelmeressä kahlaten,
oispa parempi huominen.
Voisinpa kaiken muuttaa niin,
etten ois tuhlannut aikaani turhuuksiin.
Tahtoisin sanoa sen, kertoa totuuden,
mutta ei, tää ei mee niin.
Onneksi pian alkaa aamu uus,
silloin loppuu hiljaisuus.
Ei enää tarvitse pelätä,
voin nyt vapaana herätä.
On jäänyt eilinen eiliseen,
oon valmis uuteen huomiseen!
Kyynelmeressä kahlaten
ohi vanhojen pelkojen.
Kyynelmeressä kahlaten
yli pilvisten taivaiden.
Kyynelmeressä kahlaten
luokse uusien haaveiden.
Kyynelmeressä kahlaten,
tiedän, on parempi huominen.
On vihdoin Kyynelmeri jäänyt taa,
nyt rauhan saan, voin unohtaa.
Ja linnun lailla korkeuksiin
mä lentää voin, jos uskon niin!
Suru onneksi muuttunut on,
en ole enää onneton.
Nyt kurkotan taas korkeuksiin,
unelmiini uskomattomiin!
Kyynelmeressä kahlaten
pois luota vanhojen pelkojen.
Kyynelmeressä kahlaten
läpi auringonpaisteen sen.
Kyynelmeressä kahlaten,
luokse uusien unelmien.
Kyynelmeressä kahlaten,
tänään on parempi huominen.
Jaina, 13
Tango:
TUULEN LAPSI
Liitää, liitää, liitää se vaan
lapsi taivaan, meren ja maan.
Täältä pois vain lähti
öisin loistaa kuin tähti.
Tunteiden mylly sisällä jauhaa
ei saa rauhaa lapsi ollenkaan.
Raivo, ilo, pelko, suru mielessä pauhaa
ne haihduttaa hän yrittää tuulellaan.
Matka pitkä kotiin on
jos sellaista edes omistaa voi.
Kun olo alhaalla oli onneton
tuulen lapsi toivoa loi.
Liitää, liitää, liitää se vaan
lapsi taivaan, meren ja maan.
Täältä pois vain lähti
öisin loistaa niin kuin tähti.
Kulunut on aika.
Muistaako kukaan häntä?
Pois kadonnut on kodin taika.
Kaipaako kukaan häntä?
Miksi taivaan lapsi ei itke hullun lailla?
Kun katsoo taivaalle kuutamolla,
tuntee kyyneleet vasten ihoa.
Jessi, 13
Tähän hetkeen
Syksyn lehdet maahan
hiljalleen putoilee.
Mietin sua
ja itseäni uudelleen.
Teet maailmasta
paremman paikan.
Luotan suhun rakentaen
kauniin pilvilinnan.
Havahdunko jo unesta?
Sä olet siellä, liian kaukana.
Tahtoisin sut vierelleni,
omakseni, mun luokseni.
Mitään muuta en uskaltais kuvitellakaan.
Tähän hetkeen tarvitsen vain sut,
juuri niin kuin oon salaa uneksinut.
Katoaa muu maailma,
kun ajatuksiini livahtaa
ees osa sinusta.
Nousen ylös
kylmän paikan jättääkseni.
Vilkaisen vielä taakseni,
ehkä toivoen,
että ilmestyisit salaa luokseni.
Mitään muuta en uskaltaisi kuvitellakaan.
Tähän hetkeen tarvitsen vain sut,
juuri niin kuin oon salaa uneksinut.
Katoaa muu maailma,
kun ajatuksiini livahtaa
ees osa sinusta.
Krista, 13
Talvi
Aamulla kun naapurista
huuto kantautui,
talvi oli tullut,
lumi maahan laskeutui.
Naapuruston lapset ison
lumiukon rakensivat.
Sitten pulkkamäkeen vaaralliseen
karkasivat.
Talvi on tullut.
Maa on valkea.
Taivas on sininen.
Posket on punaisia.
Äidit on vihaisia,
kun kaikilla on flunssa.
Pian kaikki tajus talven vaarat,
kun Tepon kieli kiinni jäi
kylmään katupylvääseen.
Talvi on tullut.
Maa on valkea.
Taivas on sininen.
Posket on punaisia.
Äidit on vihaisia,
kun kaikilla on flunssa.
Äitien iloksi
ei talvi kauaa kestänyt,
oli lunta muutama tunti,
kunnes aurinko lankesi
ja lumen sulatti.
Talvi on mennyt.
Maa on mutainen.
Taivas on kirkas.
Lapset on kuraisia.
Äidit on vihaisia.
Ne ei ole koskaan tyytyväisiä.
Onneksi ensi-iltana
lunta alkoi tupruta.
Ennen kunnon lunta,
täytyy tulla ensilunta,
tämä lumi jää,
kunnes koittaa kevätsää.
Talvi tulee pian taas,
maa peittyy lumeen,
taivas pilviin raskaisiin.
Lapset on iloisia.
Äidit on vihaisia.
Ne ei ole koskaan tyytyväisiä.
Siiri, 14